Syksyllä me..

Täytyy taas myöntää, että syksyä on todella odotettu. Viileämpiä ilmoja, hämäryyttä, villapaitoja, lämpimiä saappaita, kynttilöitä ja rauhoittumista. Kesällä kaikki on niin kovin levotonta, ihmiset juoksevat paikasta toiseen ja elämästä puuttuu rytmi. Olen syksy-ihminen, meidän perheessä syntymäpäivätkin vietetään loppuvuodesta!

Nyt kun ilmat ovat viilenneet, eikä asuntokaan ole enää kuuma kuin pätsi, pääsee leipomaan. Uunia ja liettä voi pitää päällä useamman tunnin kuolematta tuskan hikeen. Tällä viikolla on tehty leipää pakastimeen, leivottu perunarieskoja, keitetty suuri kattilallinen kasvissosekeittoa pakastimeen, paistettu iso kasa leselettuja sekä tehty haudutettuja ruokia, kuten porkkana-possupataa hitusella päärynää. Kesällä syötiin vain nopeasti valmistuvia ruokia ja salaatteja, nyt pata saa porista hellalla rauhassa, ei ole kiire.

Illat menevät mukavasti ruokakirjoja selatessa, blogeja lueskellessa. Mitä leivotaan huomenna? Mitä tänään syötäisiin? Syksyn tavoitteena onkin syödä entistä terveellisemmin, äidin ruuat lipsuu aina huonoille teille, tulee leivottua enemmän herkkuja kuin terveellisiä leipiä. Aijon myös ottaa ruokavalikoimaamme uusia makuja, jostain syystä en ole ennen valmistanut esimerkiksi (tölkki)papuja tai couscousia! Ne olivat tämän viikon uudet maut ja hyviä makuja olivatkin!

Syksyllä siis jokaiselle viikolle uusia makuja, ainakin yksi. Herkkuleivonnaisia vain kun saamme vieraita tai on syytä juhlaan. Äiti opettelee syömään aamu-, väli- ja iltapalaa, kunnollista sellaista. (Mutta mitä, en tiedä vielä, puuro ei kyllä pidemmän päälle uppoa..) Leivotaan paljon (ei enää kaupanleipiä) ja nautitaan ihanasta ruuasta, oli se mitä tahansa.

Nyt kun se on julkisesti sanottu,
on se lupaus myös pidettävä.
Hui.