Mistä tulen höpisemään, osa kaksi.

Jos minulta kysyttäisiin, mitä osaan tehdä, vastaisin varmaan olevani mielestäni hyvä ruuanlaitossa sekä käsitöissä. Käsityöläisyyteen minulla on (melkein valmis) tutkintokin. Etenkin näin syksyisin innostun monen muunkin ihmisen lailla neulomisesta. Jostain syystä ompeluinnostus iskee joulunaikaan sekä keväällä, tosin tämän syksyn haasteeksi aijon ottaa lasten takin ompelun! En ole juurikaan kunnostautunut vaateompelussa, joten se tulee varmasti olemaan hermoja koettelevaa hommaa. "Omanalantöitä" teen läpi vuoden, tarpeen mukaan.

Nyt on siis taas puraissut puikkokärpänen ja sormet syyhyäisivät hamstraamaan uusia lankoja, puikkoja, ohjeita... Olen vielä hillinnyt itseni ja hankkinut vain kaksi kerää Alpakka-lankaa, muuten tutkiskelen ja neuloskelen tyhjäksi vanhat varastot, jotka sisältävät vain Mamboa ja perinteistä 7veikkaa. En neulo koskaan mitään suuritöistä, koska tahdon saada malttamattomana nopeasti valmista. Keskityn pieniin ja yksinkertaisiin, sekä käytännöllisiin töihin. Sukkia, tumppuja, kaulaliinoja, säärystimiä ja pipoja. Niitä tarvitsee aina ja niitä hukkuu ja kuluu lapsiperheessä paljon. Jonkun yksinkertaisin neulemekon voisin lastenkoossa koittaa tehdä, tosin sekin kuulostaa liian hankalalta ja suuritöiseltä tällaisen tuuliviirin makuun...

Toivon myös tänä syksynä olevani niin reipas, että saisin joululahjoista suurimmanosan tehtyä itse, pitäisi varmaan alkaa tekemään tutkimustyötä ja suunnitelmaa siitä, mitä voisin kyhätä kasaan.