Punainen pipo.

Äiti teki pipon.

Se hiukan kiertää,
vähän kaartaa,
siinä on muutama reikä.

Kutistuikin pesussa enemmän kuin piti.

Mutta se on suloinen.


Mamboa ja Huopasta.

Pinoon järjesty.

Viikonloppu meni haahuillessa ja rieskojen pakkaseen teossa. Sunnuntaina kävelyretkellä poikkesimme Vihreille Markkinoille, puolitorillista mukavia kojuja, käsityöläisiä ja luomu-elintarvikkeita. Kahta Laitilan limupulloa lukuunottamatta ei kuitenkaan mitään tarttunut mukaan.

Hauskaa oli silti kierrellessä ja kaarrellessa. "Äiti, kato! -PA!" Eli näimme ihkaelävän hepan (tai no ponin), se oli pienestä hienoa se!

Arki lähti vähän laiskasti luistamaan, tänään on kuitenkin tarkoitus rauhassa tutkia ja käydä läpi kaappien sekä hyllyjen sisältöä. Vaihtaa ehkä hiukan huonekalujen paikkaa, pikkaisen tosin vain.

Huomasin kirjahyllyjen aina pursuilevan yli, kirjoja on tungettu jokaiseen rakoon ja niitä on paljon.

"Katsellaanko vähän kirjoja?"

Ja niin kiskoimme kaikki lastenkirjat alas hyllystä.

Mietin, jos niistä puolet veisi varastoon, ottaisi sieltä aina vaihtoon uusia silloin tällöin.

Mietin, jos veisin osan omistakin kirjoista varastoon.

Mietin, jos luopuisin kokonaan toisesta kirjahyllystä. Tulisi avarampaa, ehkä rauhallisempaa.

Olisi myös isot kasat mapitettavaa.
Värikarttoja, materiaalikansioita, raportteja.
Kangasmalleja, suunnitelmia, laskelmia.
Tarvitsemme siis mappeja.
Muutaman.

Viikonlopuntoivotukset.

Juuri kun eilen vannotin terveellisemmän ruuan puolesta, joudun myöntämään että taas menee herkutteluksi. Mutta jos tämä olisi se meidän "herkkupäivä"? Eikö niitä saa yksi viikossa aina olla? Aamupäivällä söimme super-terveellisen lounaan kiinalaisessa (friteerattua kanaa ja jättikatkarapuja, ananaskanaa...) ja iltapäivällä saamme kahviseuraa joten mutustelemme eilen paistettuja leselettuja, mansikkahillolla - ei kermavaahdolla sentään.

Jos tätä kompensoisi tekemällä jotain terveellistä päivällistä, kaapista olisi taas hyvä tyhjentää tavaraa pois; Olisi tonnikalaa, porkkanaa, kukkakaalia, couscousia, papuja.. Taitaa tulla mössöpäivä, kaikki iloisesti sekaisin ja hyvä tulee.

Jos sää on armollinen, viikonloppuna mennään ihmettelemään tivolia ja vanhan ajan markkinoita. Jos ei, niin levätään ja touhuillaan kotona. Ollaan vaan.

Ihanaa, syksyistä viikonloppua!

Kuvat otettu puhelimella, laatu vähän huono.

Syksyllä me..

Täytyy taas myöntää, että syksyä on todella odotettu. Viileämpiä ilmoja, hämäryyttä, villapaitoja, lämpimiä saappaita, kynttilöitä ja rauhoittumista. Kesällä kaikki on niin kovin levotonta, ihmiset juoksevat paikasta toiseen ja elämästä puuttuu rytmi. Olen syksy-ihminen, meidän perheessä syntymäpäivätkin vietetään loppuvuodesta!

Nyt kun ilmat ovat viilenneet, eikä asuntokaan ole enää kuuma kuin pätsi, pääsee leipomaan. Uunia ja liettä voi pitää päällä useamman tunnin kuolematta tuskan hikeen. Tällä viikolla on tehty leipää pakastimeen, leivottu perunarieskoja, keitetty suuri kattilallinen kasvissosekeittoa pakastimeen, paistettu iso kasa leselettuja sekä tehty haudutettuja ruokia, kuten porkkana-possupataa hitusella päärynää. Kesällä syötiin vain nopeasti valmistuvia ruokia ja salaatteja, nyt pata saa porista hellalla rauhassa, ei ole kiire.

Illat menevät mukavasti ruokakirjoja selatessa, blogeja lueskellessa. Mitä leivotaan huomenna? Mitä tänään syötäisiin? Syksyn tavoitteena onkin syödä entistä terveellisemmin, äidin ruuat lipsuu aina huonoille teille, tulee leivottua enemmän herkkuja kuin terveellisiä leipiä. Aijon myös ottaa ruokavalikoimaamme uusia makuja, jostain syystä en ole ennen valmistanut esimerkiksi (tölkki)papuja tai couscousia! Ne olivat tämän viikon uudet maut ja hyviä makuja olivatkin!

Syksyllä siis jokaiselle viikolle uusia makuja, ainakin yksi. Herkkuleivonnaisia vain kun saamme vieraita tai on syytä juhlaan. Äiti opettelee syömään aamu-, väli- ja iltapalaa, kunnollista sellaista. (Mutta mitä, en tiedä vielä, puuro ei kyllä pidemmän päälle uppoa..) Leivotaan paljon (ei enää kaupanleipiä) ja nautitaan ihanasta ruuasta, oli se mitä tahansa.

Nyt kun se on julkisesti sanottu,
on se lupaus myös pidettävä.
Hui.

Mistä tulen höpisemään, osa kaksi.

Jos minulta kysyttäisiin, mitä osaan tehdä, vastaisin varmaan olevani mielestäni hyvä ruuanlaitossa sekä käsitöissä. Käsityöläisyyteen minulla on (melkein valmis) tutkintokin. Etenkin näin syksyisin innostun monen muunkin ihmisen lailla neulomisesta. Jostain syystä ompeluinnostus iskee joulunaikaan sekä keväällä, tosin tämän syksyn haasteeksi aijon ottaa lasten takin ompelun! En ole juurikaan kunnostautunut vaateompelussa, joten se tulee varmasti olemaan hermoja koettelevaa hommaa. "Omanalantöitä" teen läpi vuoden, tarpeen mukaan.

Nyt on siis taas puraissut puikkokärpänen ja sormet syyhyäisivät hamstraamaan uusia lankoja, puikkoja, ohjeita... Olen vielä hillinnyt itseni ja hankkinut vain kaksi kerää Alpakka-lankaa, muuten tutkiskelen ja neuloskelen tyhjäksi vanhat varastot, jotka sisältävät vain Mamboa ja perinteistä 7veikkaa. En neulo koskaan mitään suuritöistä, koska tahdon saada malttamattomana nopeasti valmista. Keskityn pieniin ja yksinkertaisiin, sekä käytännöllisiin töihin. Sukkia, tumppuja, kaulaliinoja, säärystimiä ja pipoja. Niitä tarvitsee aina ja niitä hukkuu ja kuluu lapsiperheessä paljon. Jonkun yksinkertaisin neulemekon voisin lastenkoossa koittaa tehdä, tosin sekin kuulostaa liian hankalalta ja suuritöiseltä tällaisen tuuliviirin makuun...

Toivon myös tänä syksynä olevani niin reipas, että saisin joululahjoista suurimmanosan tehtyä itse, pitäisi varmaan alkaa tekemään tutkimustyötä ja suunnitelmaa siitä, mitä voisin kyhätä kasaan.

Mistä tulen höpisemään, osa yksi.

Yksi suurimmista intohimoistani;
Ruoka - Kokkaus, leipominen, syöminen.
En koskaan kyllästy selaamaan ruokablogeja,
lukemaan ruokalehtiä,
ostamaan ruokakirjoja.

Pidän ruuanlaitosta,
minun keittiööni ei todellakaan mahdu kahta kokkia.

Eniten pidän syömisestä,
maistelusta,
uusista makuelämyksistä.
Tuoksuista,
väreistä.

Meillä tehdään silti perusruokia, kotiruokia.
Ei hienouksia,
ainakaan kovin usein.

Siitä siis tulen varmasti tekemään merkintöjä,
laittamaan kuvia
ja kiroamaan pieleen menneitä kokkailuita.
Etenkin sitä.

Tervehdys.

Syysinnoissa uusi blogi.
Samat kujeet, enemmän energiaa ja virtaa.
Tervetuloa mukaan.